"Mies yli laidan, ja sassiin!" Meille työpaikat ovat tärkeämpiä kuin rahasäkin suuruus

Hyvät asiakkaat,

"mies yli laidan" -huuto kaikuu nykyisin hyvin usein. Sitä vain ei käytetä avunhuutona vaan ennemminkin käskynä henkilöstöosastolle!

Meillä toimitaan toisin. Meillä on suunnitelma ja resepti tuhannen ihmisen pitämiseen motivoituneina, jotta he tulisivat töihin mielellään koronasta huolimatta. Meillä ei tehdä lyhennettyä työaikaa, irtisanota ihmisiä tai heikennetä ehtoja. Siksi me selviämme taistelusta voittajina. Kukaan ei joudu kyyristelemään, vaan kaikki puhaltavat yhteen hiileen, ja esimerkiksi minä työskentelen tällä hetkellä täysin palkatta. Koko henkilöstömme tekee työtä vastuullisesti ja varovaisesti kaikkialla, tehtaista lähettämöön, valmiina antamaan kaikkensa, kuten hoitohenkilökunta potilaiden hyväksi.

Tuhat työntekijää viestii ylpeinä ulospäin siitä, miten yritys kohtelee omaa joukkuettaan kriisin keskellä. Viesti leviää laajalle – niin asiakkaille kuin jokaisen työntekijän naapureille ja tuttavapiiriinkin. Tietenkin se kiirii myös median tietoon. Kaikesta, mitä teemme ja mistä syistä, kerrotaan kotisivuillamme. Se nostattaa suosionosoituksia, saa osakseen hyväksyntää ja tuo meille tunnustusta.

Siksi myös liiketoimintamme rullaa. Maksoimme jokaiselle työntekijälle 500 euroa pääsiäisrahaa, ja sitä ennen jo 1 000 euroa ylimääräistä lisää. Yhteensä olemme siis maksaneet väellemme koronalisiä 1,5 miljoonaa euroa, ja se on erittäin viisaasti sijoitettua rahaa. Monet kollegoista tarvitsevat näitä rahoja nyt kipeästi. Varmasti rahan tarve on suuri monissa muissakin firmoissa, mutta niissä ilmoitetaan työajan lyhennyksistä tai irtisanomisista ja sysätään henkilöstökuluja yhteiskunnan kontolle. Samaan aikaan yritykset istuvat muhkeiden rahasäkkien päällä. Ja kenen ansiosta rahat ovat säkkeihin päätyneet? Juuri niiden ihmisten, jotka firmat nyt jättävät oman onnensa nojaan! Tällainen törkeä toiminta on nyt valitettavan yleistä yrityskentällä. Viime vuosien voitetut miljoonat ja miljardit unohtuvat helposti kaksi kuukautta kestäneissä vastoinkäymisissä. Vain kahden kuukauden kuluttua huudetaan apuun valtiota ja kajautetaan mies yli laidan -komentoja!

ME emme toimi niin. ME kannamme vastuuta yrityksestämme, väestämme, asiakkaistamme, yhteiskunnasta ja maastamme. Kaikilla on vielä vuosien 2008–2009 finanssikriisi tuoreessa muistissa. Sen aikana toimimme täsmälleen samoin. Muut leikkaisivat palkkoja, irtisanoivat ja lomauttivat ja varmistivat tuoton vakauden repimällä sitä henkilöstönsä selkänahasta. Se oli todella syvältä ja myöskin tyhmää! Me selvisimme tuolloin kriisistä ulos entistäkin vahvempina, koska toimimme täsmälleen samalla tavalla kuin nytkin. Tiedämme, mitä teemme, ja tiedämme, että se ei ole pelkästään oikein vaan myös ainoa mahdollinen tapa kohdella omaa väkeään! Juuri samat ihmiset nimittäin tahkoavat yrityksille niiden miljoonien ja miljardien eurojen arvoiset voitot. Sitä ei saa unohtaa, vaikka kuinka on kriisi päällä!

Eivät työntekijätkään unohda, mitä yritys on heidän hyväkseen tehnyt hankalina aikoina, ja onko tullut kengän kuva takapuoleen vai tukea selviämiseen. Tukea tarvitaan niin yrityksen henkiinjäämistaistelussa kuin taistelussa omista työpaikoista, mutta tietenkin se auttaa myös turvaamaan yrityksen tulevat tuoton lähteet. Kenenköhän ansiota ne ovat? Voit arvata kolme kertaa. Rohkenen epäillä, onko kaikkea tätä silmällä pitäen järkevää passittaa niin tärkeää tehtävää hoitavat ihmiset kotiin, jotta voisi säästää palkkakustannuksissa lomautusten tai irtisanomisten kautta ja sälyttää maksutaakkaa yhteiskunnan harteille. Eikö ennemminkin kannattaisi pyrkiä vahvistamaan yritysten myönteistä yhteiskunnallista panosta kuin maksimoimaan kannattavuutta? Rahasäkin suuruus ei ole yhtä tärkeä asia kuin työpaikat, lisäarvon luonti, verokertymän kasvattaminen tai työntekijä- ja työnantajamaksujen kerryttäminen kullanarvoisiin sosiaaliturvajärjestelmiimme. Ei pidä pitää kouristuksenomaisesti kiinni harvojen hyväosaisten eduista, vaan pyrkiä luomaan mahdollisuuksia kaikille. Mahdollisuuksia on paljon, myös tai pikemminkin nimenomaan kriisiaikoina! 

Sydämellisin terveisin

Ernst Prost

Toimitusjohtaja