Työaikaa on lyhennetty, koska tilanne on huono, vai tilanne on huono, koska työaikaa on lyhennetty?

Hyvät työtoverit,

korona on vaikuttanut kaikkeen. Se iski kuin salama ja on kylvänyt tuhoa kuin kanuunankuula tai pommi. Mutta mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä? Mielestäni parasta on puolustautua, kapinoida, taistella ja laittaa kaikki voimat peliin. Monissa eri paikoissa (tosin ei kaikkialla) tilanne on kuitenkin täysin vastakkainen. Eri tahot hyväksyvät tilanteen jopa fatalistisesti, hakevat apua valtion tukiohjelmista ja viettävät vuosilomansa lomautusten yhteydessä.

Eikö mistään enää tule mitään koronan vuoksi? Vai eikö mistään enää tule mitään työajan lyhentämisen vuoksi? On selvää, että jos kaikki sammuttavat valot ja lähtevät lomalle, mikään ei enää toimi. Mutta kaikessa ei ole kyse koronasta. Käsityöläiset ovat kertoneet minulle, että he eivät saa tuotteita, sillä tehtaat ovat yhä kiinni ja työntekijöitä on lomautettu, minkä vuoksi toimeksiantoihin ei ole voitu vastata. Kustantamot valittelevat, että mainostilauksia ei enää ole, mutta kehenkään ei saa myöskään yhteyttä. Toimittajat eivät toimita meille mitään, sillä mikään ei kulje – sen vuoksi meillä ei ole riittävästi raaka-aineita eikä pakkausmateriaaleja. Jos tilanne on tällainen, jotain on tehty väärin. Jos lomauttaa työntekijöitä, painaa palkkakustannuksia alas ja haluaa olla työntekijöiden kustannuksella puoliksi kannattava, on selvää, että koronaa haluaa käyttää verukkeena omalle passiivisuudelle.

Kuinka monta vuotta ja vuosikymmentä Saksan taloudella meni hyvin? Suunta oli koko ajan ylöspäin, kasvua oli, palkat nousivat ja voittoa tuli lähes automaattisesti. "Mitään ei ole vaikeampaa kestää kuin montaa hyvää päivää peräkkäin". Ja vielä sitäkin vaikeampaa on menestyksen, hyvinvoinnin ja mukavuuden jälkeen totutella taas taistelemiseen, uurastukseen ja "pienempien sämpylöiden paistamiseen". Monissa yrityksissä ja monien yritysten työntekijöiden keskuudessa pommi räjähti ja tuhosi kaiken. Siellä taistellaan selviytymisestä. Joillakin aloilla ja joissakin yrityksissä lyhennettyä työaikaa ja etätyötä pidetään jonkinlaisena ylimääräisenä lomana tai välivuotena, joka rahoitetaan valtiolta saatavilla verotuloilla. Milloin pääsen taas lomalle ja milloin Bundesliiga taas alkaa? Toisten murheet ovat tuollaisia, kun taas toiset joutuvat juttelemaan konkurssipesän hoitajan kanssa. Iskut alkavat olla yhä laajempia ja osuvat nyt myös heihin, jotka aiemmin ovat voineet oleskella suhteellisen mukavasti turvalliselta tuntuvassa kuplassaan ja jatkaa töitä ja elämää normaaliin tapaa. Ensimmäisenä osumaa saivat parturikampaamot, kahvilat ja hotellit, nyt myös autonvalmistajat ja valitettavasti myös niiden tavarantoimittajat. Lomautuksia seuraavat joukkoirtisanomiset. Pankit tarkkailevat tilannetta ja rajoittavat luotonsaantia. Myös talonrakentajalle, joka mahdollisesti menettää työnsä.

Taloushan elää jonkinlaisessa kuplassa, vai mitä? Ei. Saksan talous tarkoittaa kaikkia 83 miljoonaa saksalaista. Yksi riippuu toisesta.

Made in Germany. Nämä sanat ovat merkki erinomaisesta laadusta ja innovaatiosta. Minulle ne ovat myös takuu luotettavuudesta, oikea-aikaisuudesta, kunnianhimosta, ahkeruudesta, vastuullisuudesta ja kyvystä antaa enemmän ja työskennellä kovemmin vaikeina aikoina. Kriisejä ei nimittäin voiteta vähentämällä työtä vaan lisäämällä sitä. Hyviä asioita kaivataan, niitä ei saa menettää. Hyviä asioita meillä on. Meidän on vain aktivoitava ne. Silloin me selviämme tästäkin kriisistä, ja seuraavasta, ja seuraavasta, sillä kriisejä tulee uudelleen yhtä varmasti kuin kirkossa lausutaan aamen.

Ystävällisin terveisin

Toimitusjohtaja

Ernst Prost