"Korona kontrollissa vai koronan kontrollissa?"

Hyvät työtoverit,

näyttää siltä, että selviydymme täpärästi. Kaikenlaisia toimia on tehty ympäri maata. Soutamista ja huopaamista. Kaupat on taas hiljalleen avattava. Varovaisesti... Mutta myös johdonmukaisesti, jotta selviydymme myös taloudellisesti. Kulutuksen on taas alettava kasvaa. Ostamisen ja myymisen. Tuottamisen ja kuluttamisen. Ja meidän on jälleen investoitava luottavaisesti, rohkeasti ja voimakkaasti. Kaikkien, niin yritysten kuin kotitalouksien.

Juuri tässä on koira haudattuna. Siinä eivät pitkällä aikavälillä auta miljardien arvoiset valtionavustukset, lyhennetystä työajasta maksettavat korvaukset, luotot ja vastaavat. Lainat eivät korvaa liikevaihtoa. Ainoastaan niillä yrityksillä, joiden on annettu taas avata toimintaansa, on työtä, liikevaihtoa ja voittoa. Kerta-avustukset, verojen alentamiset tai suuremmat korvaukset lyhennetystä työajasta eivät auta, jos ihmiset eivät pääse ostoksille. Lisäksi ne ovat "makeaa myrkkyä" kaikille, jotka vaativat valtiolta enemmän kuin mitä itse ovat valmiita panostamaan. Tukeminen on ok. Mutta avustuksia ei tule jakaa jatkuvasti. Meidän on palattava koronaa edeltävään tilanteeseen.

Jokainen kuluttaja on myös tuottaja, ja päin vastoin. Monipuolisessa taloudessa kaikki tuottavat kaikille ja kaikki hyötyvät kaikista. Jos meillä on työtä, meillä on myös rahaa ostaa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta siinä piilee myös vapaan markkinatalouden ydin. Tavoitteena on täystyöllisyys ja työtä vastaava palkka. Se ei ole valtion tehtävä, vaan yhteiskunnan, kansalaisten, yritysten ja työntekijöiden eli meidän kaikkien. Nyt on aika olla luova, työteliäs, yritteliäs. On uskottava tulevaisuuteen ja itseensä, lähdettävä liikkeelle, keksittävä ideoita ja toimittava. Kasvua ei voi saavuttaa kieltämällä työnteko ja pyrkimällä saamaan korvauksia. Sitä tarkoitan, kun puhun "makeasta myrkystä".

Työtä löytyy aina. Tehtävää on riittävästi. Jos yrityksen sammuttaa kokonaan, kuten jotkut ovat tehneet ilman järkevää syytä, ei pidä yllättyä, jos homma ei enää sujukaan. Silloin syypää ei ole kriisi, vaan tapa, jolla kriisiin on reagoitu. Minulla on siitä paljon konkreettisia esimerkkejä.

Me jatkamme valmistamista ja myymistä, minkä vuoksi me tarvitsemme monenlaisia tuotteita ja palveluita. Emme saa aina sitä, mitä me tarvitsemme. "Tiedättekö, olemme lomauttaneet henkilöstöä, olemme pahoillamme." Se ei ole oikein. Mutta sama se... ME jatkamme toimintaamme ja täytämme raot, jotka kilpailijamme ovat jättäneet jälkeensä. Hyödynnämme mahdollisuutemme kriisin aikana, sillä me emme käperry kuoreemme tai odota valtion tukea. Me pidämme asemamme ja jatkamme töitä – juuri niin kuin pitää!

Ystävällisin terveisin

Toimitusjohtajanne

Ernst Prost