800-vuotias vaikuttaja

Hyvää huomenta kollegat!

Saan vanhoista asioista vähän osviittaa siitä, mistä elämässä todella on kyse. Vaikuttajia eivät ole tämän linnan lukuisat asukkaat ja omistajat, joihin myös minä kuulun. Vaikuttajia ovat linnan rakentajat, jotka 800 vuotta sitten vielä ratsastivat linnan saliin suojautuakseen vihollisilta. He tulivat samaan paikkaan, jossa nykyään minulla on Easy Rider Harley-Davidsonini ja tietokoneeni – eikö olekin hullua?! Nämä muurit tuovat mieleeni joka päivä ja joka yö uusia ideoita – niin kriisien, katastrofien kuin menestyksenkin keskellä. Leipheimin linnassa on rakastettu, juhlittu, naurettu itketty ja tietenkin myös kuoltu. Jo satoja vuosia... Minun on jaksettava elää 102-vuotiaaksi, sillä silloin linna viettää nykymuodossaan 500-vuotispäiväänsä. Siitä tulisi hauska kaksoisjuhla – minä 102, linna 500.

Elän ja työskentelen mielelläni tässä vanhassa historiaa huokuvassa linnassa. Annan mielelläni paikan mukanaan tuoman inspiraation johdattaa minua. Lukemassani Erich Broyn kirjassa kerrottiin ihmisistä, jotka huolehtivat tehtävistään kuin riivattuina ja työskentelivät, kunnes he olivat täysin uupuneita ja tulos oli sataprosenttisen täydellinen. Pidän siitä. Se on perfektionismia, se on intohimoa, se on innostusta – ja innostus on ajatonta.

Suhtaudun tehtävieni hoitamiseen erittäin vakavasti, mutta omaan merkitykseeni en niinkään. Hautausmaat ovat täynnä aikoinaan merkittäviä, mahtavia ja myös rikkaita ihmisiä. Kaikki on katoavaista, ja myös elämä loppuu joskus. Eli miksi murehtia? Miksi rikkauksia pitäisi kerätä rikkauksien itsensä tähden? Olisi hölmöä löytää hautakivestä seuraavanlainen kirjoitus: "Tässä lepää koko hautausmaan rikkain ihminen". Ihmisten elämä johtaa väistämättä kuolemaan. Carpe diem, kuten antiikin roomalaiset sanoivat. Käytä tilaisuus hyväksesi. Mutta miten? Työskentelen mielelläni ja työ on suuri osa elämääni. Olen työtavoiltani paljon enemmän taiteilija kuin johtaja.

Organisatoristen kehysten luonnosteleminen ei ikinä ole ollut minun juttuni. On hauskempi luoda visioita, määrittää niiden perusteella tavoitteita ja saavuttaa määritetyt tavoitteet tehtäviinsä täysin paneutuneiden työntekijöiden avulla. Mutta lomalla menen kyllä mielelläni jollekin saarelle eläinten sekaan ja olen kolmen viikon ajan ajattelematta mitään muuta. Kumpikin kuuluu elämään. Jännitys ja rauhoittuminen. Olen koukussa siihen. Siis en moottoriöljyihin, lisäaineisiin tai edes rahaan, vaan uuteen ja vaihteluun, liikkeeseen, luomiseen, järkevään tekemiseen, ideoiden täytäntöönpanoon, pitkiin työrupeamiin, menestykseen ja yhä uusiin haasteisiin. In search of excellence.... Joskus se on kuin humalatila – terve humalatila. Tai kuin monopolia oikealla rahalla. Tärkeintä on, että pelivietti saadaan tyydytettyä, ja monesti niin tapahtuu samalla, kun saa tehdä hyvää ja auttaa muita. Joskus annan itselleni luvan vain olla ja tehdä jotakin, joka on mielestäni hauskaa. Kuten työskentely. Kaikki, mitä teen, on minusta hauskaa – mutta teen vain sitä, joka mielestäni on hauskaa.

Toivon, että myös teillä on hauskaa askareidenne parissa. Toivotan erinomaista viikkoa teille ja kaikille liiketoimintakumppaneille.

Ja muuten, Sain haarniskan vuonna 2007, kun täytin 50 vuotta. Tempus fugit.... Aika rientää. Otetaan siitä kaikki irti!

Ystävällisin terveisin

Ernst Prost