Alta aikayksikön

Hyvät työtoverit,

tällä hetkellä on kiva olla johtaja. Aiemmin asioista jauhettiin pitkään, mutta nyt voi kuulla jonkun sanovan: "Minä hoidan sen!". Ja nyt tehdään myös yhä useammin jo ensimmäisellä kerralla valmiiksi ja kunnolla. Asiat tehdään todellakin alta aikayksikön. Enää ei sanota "ei onnistu" tai "ei aikaa". Se on unelma kaikille, jotka ovat tottuneet johtamaan katsomatta koko ajan, tulevatko muut mukana. Mahtavaa, miten nykyään päätökset tehdään ja hommat hoidetaan erittäin nopeasti. Niistä ei keskustella pitkään ja antaumuksella, väsyttävää ja pitkästyttävää suurta kokousta ei pidetä. Kukaan ei sano "niin, mutta". Tai "ehkä kuitenkin". Tai "tunnen jonkun, joka on kerran kuullut, että toisella tavalla homma voisi sujua paremmin".

Erinomaiset olosuhteet minun kaltaisilleni tyypeille. Vastuun ottaminen, päätösten tekeminen ja asioiden suorittaminen – joukkueena. Periaatteessa me olemme työskennelleet niin jo pitkään, mutta tässä tilanteessa olemme lisänneet kierroksia entisestään ja siten lyhentäneet reaktioaikoja huomattavasti. Suuret eivät syö pieniä, vaan ennemminkin nopeat syövät hitaat...

Älkää ymmärtäkö tätä väärin, taloudellinen kriisi on kamala ja virus katastrofaalinen. En voi muuttaa yleistä tilannetta, mutta olen asemassa, jossa voin antaa kaikkeni ja tehdä sen, mikä on tehtävä. Jotkut kutsuvat minua "kriisitaistelijaksi". Pidän siitä. "Optimisti Prime" -nimen olen myös jo kuullut. Kyllä, olen optimistinen ja uskon hyvään ja positiiviseen, rakentavaan ja kauniiseen. En anna itseni luisua tuhon profeettojen joukkoon enkä yhdy nyt kaikkialla kuultaviin valitusvirsiin. Kriisistä selviytyminen edellyttää suurta määrää työtä – ja pientä määrää valittamista. Sama koskee menestymistä.

Iloitsen suuresti yhteisestä työstämme. Ajattelemme ja toimimme. Suunnittelemme ja panemme täytäntöön. Emme kysele pitkään, vaan annamme mennä. Kaikin voimin ja intohimoisesti. Ainoastaan toimimalla innolla voi johdattaa muita eteenpäin. Ja me johdatamme alaamme, ehkä jopa koko taloutta. Muutamassa kuukaudessa tämä aika on ohitse – ja tämä aika on erittäin intensiivistä luovuuden ja innovoimisen aikaa. Nyt on asetettava oikeat prioriteetit. Nyt, kun yhteiskunta ja ihmiset pitävät yhtä.

Pelkään jo aikaa, kun tämä äärimmäisen tuottelias vaihe on takanapäin, ja itsekkyys painaa taas empatian alleen. Toivon, että me emme turhan nopeasti palaa rutiineihin ja epäilemiseen – epäilijät viljelevät sanaa "mutta" ja ajattelevat, että ehkä jokin asia, josta ei vielä ole tietoa, voisi ehkä olla parempi. On parempi katsoa toiveikkaana tulevaisuuteen ja tehdä jotakin sen puolesta kuin mustamaalata kaikkea ja luulla itse tietävänsä kaiken paremmin.

Olen aina rakastanut työtäni, mutta viime viikkojen aikana olen huomannut pitäväni siitä vielä aiempaakin enemmän. Olen elementissäni. Me liikutamme asioita, me suunnittelemme, me huolehdimme suorituskyvystä, meitä tarvitaan, meistä on hyötyä ja me luomme lisäarvoa. Meillä menee lujaa. Tämä tunne on uskomattoman hyvä. Olen siitä kiitollinen. Meidän on hyväksyttävä asiat, joita me emme voi muuttaa. Mutta asiat, joita me voimme muuttaa, niihin meidän pitää keskittyä täydellä voimalla. Siihen on hyvä tarttua tämän koko maailmaa koskevan terveydellisen ja taloudellisen kriisin aikana. Rupattelemme vähemmän ja siten teemme enemmän.

Myös niin sanotut "seuralaiset" ovat nyt vähemmän näkyvissä. Verovirasto, ammattijärjestöt, työsuojelutarkastuksista vastaavat viranomaiset, muut virastot sekä sisäiset ja ulkoiset byrokraatit... Yleisen tietosuoja-asetuksen määräykset ovat yhä voimassa, mutta eivät enää niin hallitsevia. Myöskään vaatimustenmukaisuussääntöjen luettelo ei ole viimeisten kahden kuukauden aikana pidentynyt. Voimme tehdä töitä ilman häiriöitä ja tavoitteellisesti, nopeasti ja näppärästi. Keskitymme olennaiseen, emme toissijaisiin asioihin. On aika kukoistaa, aika antaa kaikkensa. Nyt keskipisteessä ovat elämän tärkeät asiat – ja ihmisten selviytyminen ja terveys, samoin kuin yritysten selviytyminen ja työpaikkojen säilyminen.

toivottaa

Ernst Prost

Toimitusjohtaja