• 29/04/2020
  • Corona-Krise

Ahneus on hölmöä

Tämänpäiväisessä kollegoille osoittamassaan kirjeessä Ernst Prost kertoo, miksi vääränlaisella säästeliäisyydellä ei ole mitään tekemistä yritystoiminnan kanssa ja miksi nimenomaan vaikeina aikoina on investoitava.

Hyvät työtoverit,

 

kun yrityksen valtaavat pilkunviilaajat, homma on menetetty. Tämänkaltaisia johtajia kutsutaan ahnehtijoiksi. Se on tarkka kuvaus. Karkeasti voidaan sanoa, että "tämänkaltaiset tyypit antavat jonkun nipistää sukukalleuksiaan viiden pennin tähden." Käytän karkeaa kieltä, sillä oletan, että lapset eivät lue kirjeitäni. Ja mitä ministereihin tulee: Ottiko tänään joku poliitikko jollakin lentokentällä vastaan lentokoneen, jossa oli Kiinassa valmistettuja kasvomaskeja?

Palataan ahneisiin saitureihin, jotka ovat visionäärien ja tekijöiden vastakohta.

Tarinoiden mukaan yksi seitsemästä kuolemansynneistä on ahneus. Sillä ei ole mitään tekemistä säästeliäisyyden kanssa, vaan se tarkoittaa enemmänkin halua haalia mammonaa ja haluttomuutta jakaa sitä. "Ei pidä kysyä, kuinka paljon se maksaa, vaan kuinka paljon se tuottaa." Olen sanonut tämän lausahduksen muutama sata kertaa työurani aikana, kun joku ei ole halunnut investoida tai jakaa. Jos sekään ei ole auttanut, kerron tarinan ahneesta maanviljelijästä, joka ei uskonut jumalaan ja jolla ei ollut itseluottamusta. Hän ei halunnut tehdä työtään ja söi siksi siemenensä ennen niiden istuttamista maahan, vaikka istuttamalla hän olisi muutamaa kuukautta myöhemmin saanut paljon satoa. Yleensä vastaus tähän oli: "Jotta voi korjata satoa, on ensin kylvettävä!" Ja lannoitettava, kitkettävä rikkaruohot, kasteltava ja suojattava. Kylvämistä eli investoimista ei varmastikaan jätetä tekemättä kaupallisista syistä, vaan joko laiskuuden, pelon tai ahneuden vuoksi – tai kaikkien kolmen yhdessä. Rahan päällä istuminen rahan määrän kasvattamisen tai jonkin luomisen sijaan ei ole liikemiehen tärkein tehtävä eikä millään tavoin vastaa luovaa halua kehittää asioita ja iloa nähdä oman yrityksen kasvavan.

Säästeliäisyys on järkevää. Säästäminen tarkoittaa tarpeettomien kustannusten välttämistä. Sitä vastaan ei voi sanoa mitään. Säästäminen tarkoittaa kuitenkin myös varojen keräämistä huonoja aikoja varten. Myös tässä haluan toistaa isoäitini sanat: "Säästämällä ajoissa sinulla on riittävästi, kun sitä tarvitset." Huonoja aikoja tulee aina uudelleen. Samoin hätätilanteita. Älkää ajatelko, että tämä kriisi olisi viimeinen. "Sato" tulee kokemaan kerta toisensa jälkeen jonkinlaista vahinkoa. Olipa kyse tulvista, kuivuudesta, tuholaisista, rakeista, hallasta, väärästä politiikasta tai koronasta. Pitäisikö meidän sen vuoksi unohtaa kylväminen eli investoiminen ja jättää peltomme oman onnensa nojaan sadonkorjuuseen saakka? Ahnehtija ja pelkuri toimisi niin, mutta yrittäjä ei. Ahneus ei ole kivaa. Ahneus on hölmöä. Ahneita ja hölmöjä ovat ne, jotka tietävät kyllä hinnan, mutta eivät arvoa. Säästäminen hinnalla millä hyvänsä on myös hölmöä. Väärästä kohdasta säästäminen tuo usein mukanaan ikäviä yllätyksiä ja korkeita kustannuksia.

"En ole ikinä juossut rahan perässä. Olen aina odottanut, että se saapuu luokseni." Sitaatti ei ole minun, mutta pidän siitä.

Yhteenveto: Työnteko on mukavaa. Samoin kuin rahan tienaaminen. Auttaminen on järkevää. Ahneus on vahingollista. On kasvettava. Investoiminen hyödyttää. Jos haluaa korjata satoa, on ensin kylvettävä, kasteltava ja poistettava rikkaruohot. Niin yksinkertaista Pitäkää hauskaa!

 

toivottaa

Ernst Prost

Toimitusjohtaja