"Ontuvat sopulit?"

Hyvät työtoverit!

Jokin asia ei ole oikein tai väärin vain siksi, että niin tehdään tai jätetään tekemättä. Laumavaisto, julkinen mielipide tai vallitseva maailmankäsitys eivät välttämättä auta määrittämään, onko jokin asia oikein vai väärin. Monesti yksinäisiä huutelijoita on kuunneltu ja arvostettu – mutta vasta, kun heille ensin naurettiin. Sama koskee keksijöitä. Ihmisen on monesti vaikea hyväksyä uusia asioita. Moni pitää enemmän vanhan säilyttämisestä ja jättämisestä ennalleen. "Emme ole vielä ikinä tehneet sitä noin", "aiemmin tuo ei ole toiminut", "kukaan muu ei tee noin" – näin kuuluu monesti sanottavan, kun uudenlaiset tai toisenlaiset ajatukset halutaan tukahduttaa menneisyyteen, mielipiteisiin tai enemmistön kantaan perustuen. Mutta jos kaikki tekevät aina samoin, mielikuvituksettomuus ja monotonia jyräävät vaihtelun ja monimuotoisuuden alleen. Tarpeellisia muutoksia/uudistuksia/parannuksia ei tehdä ilman optimismia ja rohkeutta. Mieluummin siis monimuotoisuutta kuin monotoniaa! Mikään ei ole mahdotonta! Ja loppumaton keskustelu on myös hölmöä.

Yksinäinen huutelija on romanttinen ajatus. Kuten kala, joka ui vastavirtaan. Vain kuolleet kalat uivat virran mukana. Kokeileminen on osa elävää yrityskulttuuria. On parempi ottaa riski ja mahdollisesti epäonnistua kuin olla uskomatta ollenkaan itseensä. Maailma muuttuu. Meidän on muututtava sen mukana. Lukemattomat yritykset, jotka ovat kieltäytyneet seuraamasta kehitystä, ovat nykyään osa yrityshistoriaa. Myös meidän on keskittävä alati uusia asioita. Astuttava uusille poluille. Kokeiltava uutta. Tälläkin tavoin voi pysyä ennakoitavana – yrityksenä, jolla on aina uusia ideoita. Tutustukaa uusimpiin kuviimme ja tarinoihimme. Sitten tiedätte, mitä tarkoitan.

Ei meidän tarvitse joka päivä toimia vallankumouksellisesti (mutta toisaalta, miksipä ei?). Mutta olisi hyvä, jos hallinnointia olisi vähän vähemmän ja siitä vapautunut aika käytettäisiin luomiseen. Olemme kaikki siitä vastuussa. Ei ainoastaan tutkimus- ja kehitysosasto tai poliitikot ja ministerit. Kysehän on meidän kaikkien tulevaisuudesta. Ja kaikkien, jotka ovat huolissaan tulevaisuudestaan, tulisi laittaa huolensa syrjään ja miettiä, miten me voimme yhdessä tehdä tulevaisuudesta haluamamme kaltaisen. Yrityksen, yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta. En pidä ollenkaan mököttämisestä ja epävarman tulevaisuuden harmittelusta. Pelko saa ontumaan. Ja ontuen ei pääse kunnolla eteenpäin.

Me jatkamme menestyksen tiellä ja annamme mennä!

Toimitusjohtajanne

Ernst Prost